Käännöskritiikistä

Erään käännöskurssin viimeiseen tehtävään liittyi kääntämisen lisäksi palautteen antaminen toisen opiskelijan tekemästä käännöksestä. En ollut yllättynyt siitä, miten vaikeaa arviointi oli: kun ei itse koe olevansa pätevä arvostelemaan toisen, ammatillisesti samalla tasolla olevan kääntäjän työtä, kyseenalaistaa kaikki käännösratkaisujen herättämät kysymykset ja pohtii pohtimistaan, kumpi tässä on oikeassa, minä vai kääntäjä.

Toiseen ääripäähän voidaan myös mennä. Aamulehden kahteen virkkeeseen tiivistetty arvostelu Onerva Grabnerin käännöstyöstä Jana Henselin teoksesta Zonenkinder - Eilisen aatteen lapset on tästä hyvä esimerkki. Arvostelija Erik Ahonen tuskin tietää paljoakaan kääntämisestä, mutta kokee oikeudekseen sivuuttaa kääntäjän työn nostamalla esiin "kiusallisen paljon kömpelyyksiä ja suoranaisia virheitä" (joista hän tarjoaa vain yhden esimerkin). Tämä lyttäys ei vakuuta käännöstieteen opiskelijaa, mutta pahoin pelkään, että maallikkolukija luottaa Ahosen arvioon ja pitää Grabneria huonona kääntäjänä.

En usko, että vain kääntäjät tai käännöstieteilijät olisivat päteviä kirjoittamaan käännöskritiikkejä, mutta toki jonkinlaista taustatietoa kääntämisestä ja sen eri strategioista on oltava, jotta pystyy arvioimaan kääntäjän ratkaisuja muutenkin kuin pelkkien kielivirheiden kautta. Saksalaisen tutkimuksen mukaan kaunokirjallisten käännösten maallikkolukijat eivät edes tule ajatelleeksi, että tekstissä esiintyvät "virheet" voisivat olla tarkoituksellisia ja alkutekstistä perittyjä. Käännöstä arvioidaan siten, että tekstistä haravoidaan virheitä, sen sijaan että kyettäisiin katsomaan teosta kokonaisuutena. Samalla tavoin pilkataan varmasti myös tekstitysten näennäisiä virheitä, kun ei ymmärretä niitä rajoituksia, joiden piirissä tekstittäjä joutuu työskentelemään.

Kristiina Abdallahin ajatus käännösten laatuluokittelusta on mielenkiintoinen. Se varmasti havahduttaisi tilaajiakin huomaamaan, että laadusta pitää maksaa, mutta toisaalta luokittelussa on riskinsä. Tilaaja voi kuvitella, että kahden tähden käännös vilisee virhetulkintoja ja kirjoitusvirheitä ja että sitä käytetään omalla vastuulla. Kääntäjän kannalta ongelma voi puolestaan olla siinä, että on vaikea luovuttaa käsistään epätäydellistä käännöstä, jos aikaa vielä olisi hiomiseen. Mistä tietää, milloin käännös siirtyy kahden tähden luokasta kolmen tähden luokkaan? Mitkä ovat sellaiset laatustandardit, jotka kaikki ammatinharjoittajat voivat allekirjoittaa ja joista kaikki ovat yhtä mieltä?